Suomalainen olutjournalismi on vain reilun kolmen vuosikymmenen ikäinen. Se on kuitenkin ollut voimissaan pidemmän ajan kuin suuri osa käsityöluista makukokemuksensa ammentava sukupolvi on nauttinut oluitaan tai edes elänyt.

Olutjournalismimme kulmakiveksi voidaan laskea edesmenneen lehtimiehen ja kirjailijan Unto Tikkasen aloittama olutkoulu Uudessa-Suomessa 1980-luvun alussa. Unto teki vuosikymmenet uraauurtavaa työtä sekä olutkulttuurin että alan journalismin eteen.

Tänä päivänä leimansa olutkirjoittamiselle antavat kymmenet olutblogit sekä maakuntalehtien ja -radioiden voimakas innostus paikallisia oluita ja niiden uusia valmistajia kohtaan. Myös naistenlehdet sekä yleisaikakauslehdet verkkosivuineen ovat kiinnostuneita pienpanimobuumista ja valtavasta olutmakujen kirjosta.

Bloggareiden joukossa on runsaasti oluesta innostuneita ihmisiä, joilla alan terminologia on jollakin tavalla hallussa, mutta suomen kielen osaamisessa on runsaasti puutteita. Ammattilaismedian puolella tilanne on taas päinvastoin: kieli hallitaan kohtalaisesti, mutta vierteet ja mäskit menevät iloisesti keskenään sekaisin.

Oluttrendit tulevat Suomeen lähinnä Yhdysvalloista ja Länsi-Europasta muutaman vuoden viiveellä. Niiden mukana tulevat myös englannin kieleen pohjautuvat uudissanat. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi mustalaispanimo (engl. gypsy brewery), käsityö- tai käsityöläisolut / -panimo (craft beer / brewery), sessio-olut (session ale) sekä lyhenteet IPA (India Pale Ale), APA (American Pale Ale), DIPA (Double India Pale Ale) ja IBU (International Bitter Unit).

Kotimaisten kielten keskus ei kestä alan trendien perässä, ja Suomen kielen sanakirjaan on hyväksytty vasta murto-osa olutalan uudissanoista. Kun vuosi sitten kysyin Kielitoimistolta mustalaispanimolle suomenkielistä vastinetta, sain kehotukseksi käyttää kankeaa sopimusvalmistuttaja-sanaa. Samalla sain lähes ehdottoman kiellon olla käyttämättä mustalaisalkuisia sanoja, jotta en loukkaisi yhtä kansanryhmää.

Otetaan vielä toinen esimerkki. Meillä suosituksi pienpanimo-olutta vastaavaksi termiksi on noussut sana käsityöläisolut, jota minä en suostu käyttämään lainkaan. Käytän mieluummin sanaa käsityöolut. Käsityöläinen on Kielitoimiston sanakirjan mukaan käsityötä ammatikseen harjoittava henkilö: suutari, ompelija ym. käsityöläiset. Sen sijaan käsityö on käsin tai käsityökaluin suoritettavaa työtä.

Monissa käsityöläispanimoiksi itseään nimittävissä pienpanimossa käsityötä on vain osa valmistusprosessista, joka sekin on usein mäskäysohjelmineen, lämpötilan säätelyineen tai vaikkapa pullotuksineen automatisoitua. Käsityöläisyyttä edustaa lähinnä asenne eli halu erottua pienenä yrityksenä muista alan toimijoista, mikä on kuitenkin todellisuudessa aika kaukana hatuntekijän, sukankutojan tai lasinpuhaltajan aidosta käsityöläisyydestä.

Olutterminologia kaipaa oman fooruminsa, jossa me alan toimijat ja kirjoittajat määrittelisimme yhdessä kielenhuollon ammattilaisten kanssa, mitä termejä ja sanoja käytetään oluesta ja panimoista kirjoitettaessa.

En haluaisi enää lukea yhdestäkään tiedotteesta ja sen perään kymmenistä lehdistä ja verkkosivuilta, että ”sessiotyyppinen olut on yleisnimitys alkohoholiprosentiltaan miedoille oluille” tai että kotioluenharrastajana pätevöitynyttä oluenpanijaa tituleerataan artikkelissa – tai hän esittelee itsensä radiossa – panimomestariksi.

Heitänkin pallon kaikille oluesta kirjoittaville ihmisille, niin ammattilaisille kuin amatööreillekin, Kielitoimistolle, oppilaitoksille, tiedotusvälineille sekä panimoille ja niiden etujärjestöille, jotta tällainen foorumi syntyisi mahdollisimman pian ja kaikki kynnelle kykenevät ottaisivat sen kehittämiseen osaa.

Heikki Kähkönen
puheenjohtaja
Olutliitto ry

(Julkaistu OlutPOSTI-lehdessä 3/2015)

Olutliitto ei kelvannut STM:n alkoholilain kokonaisuudistusta käsittelevään työpajaan mukaan ”liian ahtaan seminaaritilan vuoksi”.

Sosiaali- ja terveysministeriö on kutsunutlähinnä terveysalan järjestöjä sekä valtionhallinnon viranomaisia alkoholilain kokonaisuudistusta valmistelevaan työpajaan ja keskustelutilaisuuteen ensi maanantaina 12.10. Olutliitto ei saanut kutsua tilaisuuteen, vaikka liiton mielipidettä kuullaan alkoholiasioihin ja -elinkeinoihin liittyvässä lainsäädännössä. Kutsun sai mm. tupakoinnin vastustamista varten perustettu Suomen ASH ry.

Kysyin viime perjantaina hallitusneuvos Ismo Tuomiselta STM:stä, miksi Olutliitto on jätetty tilaisuuden ulkopuolelle, sillä liitto on pääsääntöisesti mukana lausunnonantajana alkoholia koskevien lakien valmistelussa. Muistutin Tuomiselle, että noin 2000 jäsenen Olutliitto on myös kuluttajajärjestö. Alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteydessä Olutliitto on käytännössä ainoa merkittävä kansalaisjärjestö, joka edustaa alkoholijuomiin liittyvää maistelukulttuuria, joka myös kohtuukäyttönä tunnetaan.

Tuominen vastasi sähköpostitse, että ”Kysyin tästä ministerin erityisavustajalta ja tilanpuutteen vuoksi sinne ei nyt mahdu. Taustalla on myös, että halukkaita on ilmoittautunut a) kokonaan uusia ja b) useista tahoista halutaan kaksi edustajaa. Tämänkin vuoksi katsomme, onko joistain aihepiireistä tarvetta järjestää erityisiä tilaisuuksia. Oli siis hyvä, että reagoit ja muistutit halukkuudestanne osallistua!”

Olen tänään lähettänyt alkoholiasioista vastaavalle ministerille Juha Rehulalle (kesk.), hänen esikunnalleen sekä tilaisuuden järjestäjinä oleville STM:n johtaville virkamiehille Olutliiton syrjimistä koskevan reklamaation. Siinä ihmettelen ensiksi ahdasta kokoustilan valintaa, sillä lain valmistelu kiinnostaa muitakin kansalaisjärjestöjä kuin valtionapuja nauttivia raittius-, terveys- ja tupakoinnin vastustamisjärjestöjä. Näin ollen olisi ollut toivottavaa, että sija majatalossa olisi järjestynyt suuremmallekin asiantuntijajoukolle.

Koska Olutliton edustaja ei voi saapua paikalle, toivon, että STM lähettäisi tilaisuuden puheenvuoro-osuudet internetissä suorina, jotta avoimuuden nimissä mahdollisimman monet asiasta kiinnostuneet tahot ja kansalaiset saisivat kuulla, mitä lakiuudistuksesta kerrotaan ja puhutaan. Varsinkin kun STM:n kutsun mukaan ”tilaisuuden tavoitteena on kartoittaa tulevan alkoholilainsäädännön yhteisymmärryksen aiheita ja mahdollisuuksien mukaan sovittaa yhteen erimielisyyksien aiheita”.

Samalla toivon myös, että STM ottaisi avoimuuden koko lainsäädäntötyön perustaksi. Toisin sanoen STM voisi tulla reilusti ulos kuorestaan ja olla mukana kehittämässä aidosti laajaa kansalaiskeskustelua Suomen alkoholipolitiikan suunnasta 2020-luvulle. Tämän kansalaiskeskustelun ohjaamista ei pitäisi antaa pelkästään raittius- ja terveysjärjestöjen toteutettavaksi, vaan mukaan tulisi saada mahdollisimman laajat kansalaiskerrokset, kuten oikeusvaltiossa on yleensä tapana.

Lisäksi muistutin, että Olutliiton tehtävänä on puolustaa oluenkuluttajien oikeuksia sekä vaalia olutkulttuuria toimien oluen monipuolisen tarjonnan säilymisen puolesta. Olutliittoon kuuluu 30 itsenäistä ja rekisteröityä olutseuraa tai yhdistystä. Olutliitto on jäsenenä European Beer Consumer Unionissa (EBCU) ja osallistuu sen kanssa kansainväliseen toimintaan.

Heikki Kähkönen
puheenjohtaja
Olutliitto ry

STM:n johtaja Kari Paaso sanoo Helsingin Sanomissa (14.8.), että syksyllä eduskunnan käsittelyyn tulevan alkoholilain kokonaisuudistuksen ”valmistelutyötä on vuosien mittaan tehty jo hirveästi”. Se on totta. Paasolla ja erityisesti hänen aisaparillaan hallitusneuvos Ismo Tuomisella on varmasti jo sen seitsemän eri versiota uudesta alkoholilaista lisäkiristyksineen.

Alkoholilain kokonaisuudistusta on pyöritetty eduskunnassa jo 5-6 vuotta. Asia ei ole edennyt juuri mihinkään, vaikka toki kiristyksiä on tullut mm. mietojen juomien mainontakiellon myötä.

Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Nykyinen eduskunta on edellisiä valtiopäiviä vapaamman alkoholipolitiikan kannalla, ja sen pitää näkyä myös lainsäädäntötyössä. STM:n virkamiehet eivät voi harjoittaa omaa sanelupolitiikkaansa ja kävellä lainsäätäjien yli umpimielisillä näkemyksillään ja vanhakantaisella sääntely- ja rajoituspolitiikallaan.

On hyvä muistaa, että alkoholilain kokonaisuudistuksen valmistelun aikana on toteutettu myös raittius- ja terveysjärjestöjen suuri rakenne- ja järjestöuudistus, jonka myötä on saatu hintojen korotuksen ja saatavuuden rajoittamisen sekä laajemman sääntelyn politiikalle vahva niin sanottu ”kansalaisten tuki”. Tämä kymmeniä miljoonia euroja valtion budjettirahoja vuodessa raittiuspropagandaan upottava koneisto tulee pistämään hanttiin minkä vain kykenee ja ehtii.

Meidän oluenystävien on pidettävä vain päämme ja oltava mukana keskustelussa aivan sen ydintä myöten. Juomakulttuuri on rajussa muutoksessa. Humalahakuisuuden rinnalle haetaan yhä enemmän makukokemuksia ja elämyksiä humaltumisen sijaan. Tässä edelläkävijöitä ovat erityisesti nuoret aikuiset.

Nykyinen alkoholipolitiikka on tullut tiensä päähän. Noin kymmenesosa aikuisväestöstä juo yli puolet kaikesta alkoholistamme. Toinen kymmenesosa on umpiraittiita. Suomalaista rajoituksiin ja veronkorotuksiin perustuvaa alkoholipolitiikkaa tehdään kuitenkin näiden kahden vähemmistön ehdoilla. On vihdoinkin aika ottaa kohtuukäyttö ja suuri kansalaisten enemmistö mukaan alkoholilain valmistelun perustaksi.

Kohtuukäyttö on ihmisten arkea. Olut ja muut miedot alkoholijuomat ovat kohtuullisesti nautittuina jopa eduksi terveydelle, eikä naukku päivässäkään aja ketään vielä turmioon.

Heikki Kähkönen
puheenjohtaja
Olutliitto ry

Olin viime viikolla ETL:n mallasohraretkellä, jossa oli tarjolla runsaasti ajankohtaista tietoa oluen raaka-aineista. Yksi mielenkiintoinen pointti oli se, että käsityöpanimobuumi synnyttää uusia pieniä mallastamoita, jotka pystyvät kevyesti vastaamaan pienpanimoiden tarpeisiin.

Suomihan on maltaan suhteen reilusti omavarainen eli meillä tuotettua mallasta riittää reilusti vientiin asti. Maassa toimii kaksi mallastamoa, jotka ovat Viking Malt Lahdessa ja Laihian Mallastamo. Viking Malt on pystynyt hyvin vastaamaan myös pienpanimoiden kysyntään. Yhtiö onkin palkannut kaksi olutasiantuntijaa, joiden tehtävänä toimia yhteistyössä sekä suurten että pienten oluenvalmistajien kanssa.

Pienpanimoiden tarpeet mallasohran suhteet ovat erilaiset kuin isojen panimoiden, joilla tärkeän osan ohraraaka-aineesta muodostaa saanto eli ohratonnista pitää saada mahdollisimman paljon tehoja irti vierrettä varten. Käsityöpanimot voivat keskittyä enemmän ohran muihin ominaisuuksiin, kuten maku- ja aromielementteihin. Nämä erilaiset lähtökohdat vaativat sekä käytettäviltä ohralajikkeilta että mallastusprosesseilta erilaisia ominaisuuksia.

Minuun on viime aikoina ollut yhteydessä ainakin kaksi suomalaista yrittäjää, jotka suunnittelevat Etelä-Suomeen oman pienen mallastamon perustamista. Oletan, että tällaisia yrittäjiä on myös tulossa lisää, sillä muutamia uusia käsityöpanimoita on jo perustettu sekä on suunnitteilla paikkoihin, joissa ohraraaka-aineen saatavuus on aivan vieressä tai jopa puitavissa omilta pelloilta.

Viking Maltin toimitusjohtajan Antti Orkolan kertoman mukaan käsityöolutbuumin johdosta mallasohran kysyntä kasvaa maailmalla kovaa vauhtia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa pienpanimoiden osuus olutvolyymista on noin 10 prosenttia, mutta maltaan käytöstä peräti 20 prosenttia. Humalan osaltahan pienpanimoiden osuus lienee jo vähintään 50 prosentin luokkaa. Tämä on syynnyttänyt jo useita uusia pieniä mallastamoita eri puolille USA:ta, ja muu maailma seuraa trendiä perässä.

Suomeen syntyy tällä hetkellä uusia käsityöpanimoita lähes kuin sieniä sateella. Vauhti on suunnilleen yksi panimo per kuukausi. Vuoden loppuun mennessä panimoyksiöiden määrä alkaa lähestyä jo kuuttakymmentä.

Koska Suomessa pienpanimoilla ei ole vahvojen oludein ulosmyyntioikeutta suoraan valmistuspaikalta eli yli 4,7-prosenttisten oluiden kauppa on valtion monopolin käsissä, ravintolat ovat lähes ainoa kanava oluiden saattamiseksi asiakkaille. Ravintoloissa oluen arvonlisäveroa olisi laskettava ruoan kanssa samalle tasolle eli 14 prosenttiin nykyisestä 24 prosentista, jotta voidaan turvata pienyrittämisen perusta myös tulevaisuudessa.

Mallasohrasadosta odotetaan tänä vuonna edellsivuosia heikompaa. Toivon hartaasti, että valtiovalta ei tapa heti alkuunsa sekä pienpanimoiden että -mallastamoiden kasvubuumia turhilla alkoholiverojen korotuksilla sekä muilla rajoituksilla. Itse asiassa vuoden alussa voimaanastunut Hölmölän mainoskieltokin pitäisi purkaa, jotta pienpanimot saisivat tuotteensa asiakkaidensa nähtäville.

Lypsävää lehmää ei kannata tappaa heti alkuunsa. Sen pitäisi ymmärtää myös agraariyrittämiseen kannatuksensa nojaavat puolueetkin.

Heikki Kähkönen
puheenjohtaja
Olutliitto ry