Suomalaisia oluenkuluttajia edustava Olutliitto vaatii oluen ja sen valmistuksen ottamista mukaan valtakunnallisiin matkailun- ja ruokakulttuurin kehitysohjelmiin. Liiton puheenjohtaja Heikki Kähkönen tähdentää, että alueellisesti oluenvalmistajat ja raaka-aineentuottajat on saatettava osaksi paikallista lähiruokastrategiaa.

Suuret Oluet – Pienet Panimot, Helsinki 2014. Kuva: Heikki Kähkönen.

Suomessa on tällä hetkellä lähes ennen näkemätön määrä panimoita. Niiden lukumäärä on jo kivunnut reilusti yli 50:n. Olutpanimoita on melkein joka maakunnassa.

”Kun mukaan otetaan vielä yli tuhatvuotias perinneoluemme sahti, luulisi matkailuväen ymmärtävän, minkälainen aarre meillä on myös kansainvälisesti hyödyntämättä”, Kähkönen tähdentää.

Helsingissä on olutta pantu teollisesti yhtäjaksoisesti yli 250 vuotta. Olutta siemaillen on rakennettu Suomenlinnan valtavat varustukset, vietetty turvattua elämää Turun linnassa ja vartioitu itärajaa Olavinlinnassa.

Olut kuuluu lukuisiin Euroopan turistikohteisiin. Kuka voisi kuvitella Dublinia ilman Guinness Storehousea tai Amsterdamia vailla Heineken-museota? Kööpenhaminalle leimansa antavat Carlsberg ja pienpanimot, Münchenille oluttuvat ja biergartenit sekä Lontoolle vanhat ja idylliset pubit.

Suuret Oluet – Pienet Panimot, Helsinki 2014. Kuva: Heikki Kähkönen.

Suomessa ei ole yhtään olutkauppaa. Eivätkä pitkäripaiset, joista saa vahvoja oluita, ole auki sunnuntaina. Koska mainonta on kiellettyä, turisteille ei saa edes kertoa, että suomalaisen oluen perustana on kotimainen viljaraaka-aine, monisatavuotinen perinne ja ihmiskäsin tehtävä työ.

”Tšekin Plzeň, tuo vaalean lageroluen kehto, on Euroopan kulttuuripääkaupunki tänä vuonna. Tuskin kenellekään jää epäselväksi, että Plzeň on Pilsner Urquellin kotikaupunki. Olut kuuluu kulttuuripääkaupunkiin. Toivottavasti kulttuurimatkailuun joskus myös meillä Suomessa”, Olutliiton puheenjohtaja kirjoittaa OlutPOSTI-lehden kolumnissa.

Olutliitto piti 16. liittokokouksen viikonvaihteessa Helsingissä. Liitto tukevoitti hallitustaan eri alojen asiantuntijoilla ja osaajilla. Helsinkiläinen olutkirjoittaja Heikki Kähkönen jatkaa Olutliiton puheenjohtajana toista kauttaan.

Muut hallituksen jäsenet ovat André Brunnsberg, Seija Heinola, Sirpa Huostila, Juhani Karakorpi, Timo Alarik Pakkanen ja Simo Raittila (Helsinki), Timo Anttila ja Ilmo Teikari (Vantaa), Antti Kotti (Somero) sekä Maria Markus (Jyväskylä).

Hallituksen varajäseniä ovat Niilo Orola, Antti Räty, Tom Skog ja Samuli Vapaasalo (Helsinki), Niko Kiiskinen (Jyväskylä), Jorma Lahdensuo (Lahti), Tapio Lundell (Lohja), Ilpo Markkola (Hämeenkoski) sekä Heino Tiilikainen (Porvoo).

Olutliitto ry on oluenkuluttajien valtakunnallinen ja riippumaton etujärjestö. Olutliiton tehtävänä on puolustaa oluenkuluttajien oikeuksia sekä vaalia olutkulttuuria toimien oluen monipuolisen tarjonnan säilymisen puolesta. Olutliittoon kuuluu 31 itsenäistä ja rekisteröityä olutseuraa tai yhdistystä. Olutliitto on jäsenenä European Beer Consumer Unionissa (EBCU) ja osallistuu sen kanssa kansainväliseen toimintaan.

Paasikivenaukio, Helsinki 11.4.2015

Hyvät ystävät, hyvät olutveljet ja -sisaret.

Minulla on unelma. I have dream. Näin totesi kansalaistaistelija Martin Luther King legendaarisessa rauhaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia kaikille – ihonväriin katsomatta –  vaatineessa puheessaan Washingtonissa vuonna 1963. Martin Luther Kingin unelma oli lähtökohta yhdenvertaisille kansalaisoikeuksille ja -vapauksille Amerikassa.

Tolkkua holhoukseen -mielenilmauksen puuhamiehet Cyde Hyttinen (vas.) ja Heikki Kähkönen. Kuva: Antti Raunio.

Minun unelmani on paljon vaatimattomampi. Unelmani on jo vuosia ollut olla mukana järjestämässä olutmielenosoitusta, jossa vaadimme tasavertaista kohtelua suomalaiselle oluelle ja meille alkoholijuomien kohtuukäyttäjille. Siis tolkkua alkoholipolitiikkaan.

Unelmani on myös olla mukana näyttämässä, että suomalaista alkoholipolitiikkaa pitää tehdä meidän enemmistön, siis kohtuukäyttäjien eikä raittiuspiirien ehdolla.

Suomalainen olutkulttuuri elää vahvinta murroskautta sitten vuoden 1969 keskioluen vapautumisen. Nuoret aikuiset, ja me heitä vanhempi väki, olemme pikkuhiljaa löytäneet erilaisten oluiden valtavan kirjon.

Olemme oppineet nauttimaan uusista käsityöoluista, olemme havahtuneet huomaamaan, että oluessa on paljon muitakin ominaisuuksia kuin sen päihdyttävä vaikutus ja etanolisisältö. Olemme saaneet oluesta hyvän, ja ennen kaikkea kotimaisen, kaverin arjen ja juhlan ruokapöytiin.

Suomi on olutmaa. Yli 40 prosenttia kaikesta alkoholista me suomalaiset nautimme oluena. Siksi olutta on helppo vihata. Suomessa on pitkään haluttu alkoholipolitiikassa siirtyä juomatavoissa väkevistä kohti mietoja juomia. Mutta mitäpä tekee valtiovalta?

Alkoholiveroja korotettiin viimeksi vuoden 2014 alussa. Poliitikot halusivat palauttaa meidät takaisin viinamaaksi, nostamalla oluen valmisteveroa lähes kaksi kertaa enemmän kuin väkevien veroa. Ja kun Koskenkorvan hinta kipusi tämänkin seurauksena yli kipurajan, sosiaali- ja terveystalebaniministeriö päätti pudottaa valtion omien vinojen katteita, jotta kansa ei lopettaisi Kossun kantamista tuosta naapurikaupasta ja ryntäisi Tallinnan-laivoille ja sataman marketteihin.

Yhteiskunnalliset ongelmat ja eriarvoisuus eivät johdu oluesta.  Työttömyys, syrjäytyminen ja päihdeongelmat eivät ole suomalaiseen viljaraaka-aineeseen ja kotimaiseen työhön perustuvan oluen vika.

T.J.Uominen ja 4,7 %:n Berliinin muuri. Kuva: Antti Raunio.

Oluen kulutus ole kasvanut vuosiin, päinvastoin. Sen myynti on laskussa. Sen sijaan valtion monopolin myymien laatikkoviinien myynti on moninkertaistunut. En syytä viinejä, enkä niiden valmistajia tai viinitukkureita, mutta joku tolkku ja kohtuus se pitäisi olla politiikaakin tehdessä ja lakeja ja asetuksia vääntäessä.

Vain 15 prosenttia oluen tilastoidusta kotimaan kulutuksesta juodaan meillä anniskelupaikoissa. Vuosituhannen vaihteessa ravintoloiden siivu olutmyynnistä oli vajaat 30 prosenttia ja 1990-luvulla jopa lähes puolet. Viron viinaralli ja muu matkustajatuonti pudottavat ravintoloiden osuutta vieläkin pienemmäksi.

Olutliitto vaatii oluen myynnin vapauttamista päivittäistavarakauppoihin. Me haluamme päästä eroon kelvottomasta ja yli sata vuotta vanhaan olutverolakiin perustuvasta 4,7 prosentin rajasta. Nostettakoon sitä yhdeksään tai kymmeneen prosenttiin, mutta joka tapauksessa olut pitää saada muiden elintarvikkeiden rinnalle tavallisiin kauppoihin ja marketteihin kuten on muissa Euroopan sivistysmaissa.

Me haluamme, että pienpanimot saavat myydä tuotteitaan suoraan valmistuspaikalta aivan kuten tekevät tilaviininvalmistajat ja sahtiyrittäjät. Ja ennen kaikkea me haluamme päästä eroon tuosta käsittämättömästä oluen mainontakieltolaista, joka tuli voimaan vuoden alusta.

Miten on mahdollista, että nykyisenä aikana päättäjät sorvaavat lakeja, joilla ei ole mitään vaikutusta mihinkään todelliseen tai puhumattakaan, että näiden lakien toteuttamista pystyttäisiin valvomaan ilman typeriä virkamiesten päätöksiä?

Hyvät ystävät, olutsisaret ja -veljet. Minulla on toinen unelma. Minä haluan, että Suomi olisi osa vapaata Eurooppaa, jossa kyttääminen, kyylääminen ja holhoaminen ovat jossakin kaukana menneisyydessä, toisessa todellisuudessa. Siksi me olemme koolla täällä tänään ja siksi me myös äänestämme tuohon naapuritaloon, eduskuntaan, tolkullisia kansanedustajia.

Ja jotta tämä ei menisi pelkäksi huutamiseksi ja mesomiseksi, siksi me tästä tämän tilaisuuden jälkeen myös suuntaamme sankoin joukoin nauttimaan laadukkaan oluemme Kaapelitehtaalle Helsinki Beer Festivalille. Järjestysmiesten ja anniskelulain valvovan silmän alle.

Pertti Oksa 1957-2015.

Suruviesti kertoi tänään, että viime joulun alla Olutliiton nimeämä vuoden 2014 Hyvä Tuomas Pertti Oksa menehtyi vaikean sairauden murtamana varhain tänään kotonaan Mikkelissä. Kuollessaan Pertti oli 57-vuotias.

Pertti oli vilpitön ja väsymätön suomalaisen oluen puolestapuhuja vuosikymmenen ajan. Hän oli oiva esimerkki suomalaisen perheyrittämisen voimasta ja kotimaiseen raaka-aineeseen perustuvasta oluen valmistuksen perinteestä, kuten aiempien vuosien Hyvät Tuomaat totesivat viime Tuomaan päivänä.

Kun tapasin Pertti Oksan viimeisen kerran viime joulukuussa, vain muutamaa päivää ennen Hyvän Tuomaan nimitystä, hän kertoi arvostavansa nimitystä suuresti, sillä sen tekivät hänen kollegansa eli olutalan asiantuntijat ja pienet panimoyrittäjät. Hän jaksoi tuolloin myös olla kiinnostunut, mitä olutrintamalla tapahtuu.

Pertti Oksa oli monipuolinen ravintolayrittäjä ja uusien trendien haistaja. Hän aavisti jo varhain suomalaisen olutkulttuurin kehityksen kohti käsityöoluita ja uusia makuja. Hän perusti 1990-luvun alussa Pub Naapurin Mikkeliin. Vuonna 1994 hänet nimitettiin Vuoden Olutkrouvariksi Suomessa.

Vuonna 1995 Pertti kävi Mustialan pienpanimokurssin, minkä jälkeen hän muutti pubinsa ravintolapanimoksi. Pub Naapurista tuli Pienpanimo Naapuri.

Vuonna 2002 hän laajensi panimotoimintaansa hankkimalla omistukseensa lappeenrantalaisen Saimaan Panimon. Seuraava askel oli Panimoravintola Bruuverin avaaminen Helsingin ydinkeskustassa 2006. Vuonna 2011 panimo muutti nimensä Saimaan Juomatehtaaksi. Uusi panimo aloitti Mikkelissä kesällä 2013. Panimoyrtityksen kasvun rinnalla Pertti Oksa laajensi Oxa Oy:n ravintolatoimintaa Mikkelissä.

Pertti Oksaa jäävät kaipaamaan vaimon lisäksi kaksi aikuista lasta sekä suuri joukko ystäviä. Työtoverit muistavat hänet rehtinä ja tunnollisena työnantajana.

Me suomalaiset olutharrastajat, alan ammattilaiset ja koko olutseuraväki kunnioitamme Pertin muistoa. Otamme myös osaa omaisten ja läheisten suureen suruun.

Heikki Kähkönen
puheenjohtaja
Olutliitto