Aihearkisto: Uncategorized

Olut on otettava osaksi matkailustrategiaa

Suomalaisia oluenkuluttajia edustava Olutliitto vaatii oluen ja sen valmistuksen ottamista mukaan valtakunnallisiin matkailun- ja ruokakulttuurin kehitysohjelmiin. Liiton puheenjohtaja Heikki Kähkönen tähdentää, että alueellisesti oluenvalmistajat ja raaka-aineentuottajat on saatettava osaksi paikallista lähiruokastrategiaa.

Suuret Oluet - Pienet Panimot, Helsinki 2014. Kuva: Heikki Kähkönen.

Suuret Oluet – Pienet Panimot, Helsinki 2014. Kuva: Heikki Kähkönen.

Suomessa on tällä hetkellä lähes ennen näkemätön määrä panimoita. Niiden lukumäärä on jo kivunnut reilusti yli 50:n. Olutpanimoita on melkein joka maakunnassa.

”Kun mukaan otetaan vielä yli tuhatvuotias perinneoluemme sahti, luulisi matkailuväen ymmärtävän, minkälainen aarre meillä on myös kansainvälisesti hyödyntämättä”, Kähkönen tähdentää.

Helsingissä on olutta pantu teollisesti yhtäjaksoisesti yli 250 vuotta. Olutta siemaillen on rakennettu Suomenlinnan valtavat varustukset, vietetty turvattua elämää Turun linnassa ja vartioitu itärajaa Olavinlinnassa.

Olut kuuluu lukuisiin Euroopan turistikohteisiin. Kuka voisi kuvitella Dublinia ilman Guinness Storehousea tai Amsterdamia vailla Heineken-museota? Kööpenhaminalle leimansa antavat Carlsberg ja pienpanimot, Münchenille oluttuvat ja biergartenit sekä Lontoolle vanhat ja idylliset pubit.

Suuret Oluet - Pienet Panimot, Helsinki 2014. Kuva: Heikki Kähkönen.

Suuret Oluet – Pienet Panimot, Helsinki 2014. Kuva: Heikki Kähkönen.

Suomessa ei ole yhtään olutkauppaa. Eivätkä pitkäripaiset, joista saa vahvoja oluita, ole auki sunnuntaina. Koska mainonta on kiellettyä, turisteille ei saa edes kertoa, että suomalaisen oluen perustana on kotimainen viljaraaka-aine, monisatavuotinen perinne ja ihmiskäsin tehtävä työ.

”Tšekin Plzeň, tuo vaalean lageroluen kehto, on Euroopan kulttuuripääkaupunki tänä vuonna. Tuskin kenellekään jää epäselväksi, että Plzeň on Pilsner Urquellin kotikaupunki. Olut kuuluu kulttuuripääkaupunkiin. Toivottavasti kulttuurimatkailuun joskus myös meillä Suomessa”, Olutliiton puheenjohtaja kirjoittaa OlutPOSTI-lehden kolumnissa.

Olutliitto piti 16. liittokokouksen viikonvaihteessa Helsingissä. Liitto tukevoitti hallitustaan eri alojen asiantuntijoilla ja osaajilla. Helsinkiläinen olutkirjoittaja Heikki Kähkönen jatkaa Olutliiton puheenjohtajana toista kauttaan.

Muut hallituksen jäsenet ovat André Brunnsberg, Seija Heinola, Sirpa Huostila, Juhani Karakorpi, Timo Alarik Pakkanen ja Simo Raittila (Helsinki), Timo Anttila ja Ilmo Teikari (Vantaa), Antti Kotti (Somero) sekä Maria Markus (Jyväskylä).

Hallituksen varajäseniä ovat Niilo Orola, Antti Räty, Tom Skog ja Samuli Vapaasalo (Helsinki), Niko Kiiskinen (Jyväskylä), Jorma Lahdensuo (Lahti), Tapio Lundell (Lohja), Ilpo Markkola (Hämeenkoski) sekä Heino Tiilikainen (Porvoo).

Olutliitto ry on oluenkuluttajien valtakunnallinen ja riippumaton etujärjestö. Olutliiton tehtävänä on puolustaa oluenkuluttajien oikeuksia sekä vaalia olutkulttuuria toimien oluen monipuolisen tarjonnan säilymisen puolesta. Olutliittoon kuuluu 31 itsenäistä ja rekisteröityä olutseuraa tai yhdistystä. Olutliitto on jäsenenä European Beer Consumer Unionissa (EBCU) ja osallistuu sen kanssa kansainväliseen toimintaan.

Olutliiton puheenjohtajan Heikki Kähkösen puhe Tolkkua holhoukseen -mielenilmauksessa

Paasikivenaukio, Helsinki 11.4.2015

Hyvät ystävät, hyvät olutveljet ja -sisaret.

Minulla on unelma. I have dream. Näin totesi kansalaistaistelija Martin Luther King legendaarisessa rauhaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia kaikille – ihonväriin katsomatta –  vaatineessa puheessaan Washingtonissa vuonna 1963. Martin Luther Kingin unelma oli lähtökohta yhdenvertaisille kansalaisoikeuksille ja -vapauksille Amerikassa.

Tolkkua holhoukseen -mielenilmauksen puuhamiehet Cyde Hyttinen (vas.) ja Heikki Kähkönen. Kuva: Antti Raunio.

Tolkkua holhoukseen -mielenilmauksen puuhamiehet Cyde Hyttinen (vas.) ja Heikki Kähkönen. Kuva: Antti Raunio.

Minun unelmani on paljon vaatimattomampi. Unelmani on jo vuosia ollut olla mukana järjestämässä olutmielenosoitusta, jossa vaadimme tasavertaista kohtelua suomalaiselle oluelle ja meille alkoholijuomien kohtuukäyttäjille. Siis tolkkua alkoholipolitiikkaan.

Unelmani on myös olla mukana näyttämässä, että suomalaista alkoholipolitiikkaa pitää tehdä meidän enemmistön, siis kohtuukäyttäjien eikä raittiuspiirien ehdolla.

Suomalainen olutkulttuuri elää vahvinta murroskautta sitten vuoden 1969 keskioluen vapautumisen. Nuoret aikuiset, ja me heitä vanhempi väki, olemme pikkuhiljaa löytäneet erilaisten oluiden valtavan kirjon.

Olemme oppineet nauttimaan uusista käsityöoluista, olemme havahtuneet huomaamaan, että oluessa on paljon muitakin ominaisuuksia kuin sen päihdyttävä vaikutus ja etanolisisältö. Olemme saaneet oluesta hyvän, ja ennen kaikkea kotimaisen, kaverin arjen ja juhlan ruokapöytiin.

Suomi on olutmaa. Yli 40 prosenttia kaikesta alkoholista me suomalaiset nautimme oluena. Siksi olutta on helppo vihata. Suomessa on pitkään haluttu alkoholipolitiikassa siirtyä juomatavoissa väkevistä kohti mietoja juomia. Mutta mitäpä tekee valtiovalta?

Alkoholiveroja korotettiin viimeksi vuoden 2014 alussa. Poliitikot halusivat palauttaa meidät takaisin viinamaaksi, nostamalla oluen valmisteveroa lähes kaksi kertaa enemmän kuin väkevien veroa. Ja kun Koskenkorvan hinta kipusi tämänkin seurauksena yli kipurajan, sosiaali- ja terveystalebaniministeriö päätti pudottaa valtion omien vinojen katteita, jotta kansa ei lopettaisi Kossun kantamista tuosta naapurikaupasta ja ryntäisi Tallinnan-laivoille ja sataman marketteihin.

Yhteiskunnalliset ongelmat ja eriarvoisuus eivät johdu oluesta.  Työttömyys, syrjäytyminen ja päihdeongelmat eivät ole suomalaiseen viljaraaka-aineeseen ja kotimaiseen työhön perustuvan oluen vika.

T.J.Uominen ja 4,7 %:n Berliinin muuri.  Kuva: Antti Raunio.

T.J.Uominen ja 4,7 %:n Berliinin muuri. Kuva: Antti Raunio.

Oluen kulutus ole kasvanut vuosiin, päinvastoin. Sen myynti on laskussa. Sen sijaan valtion monopolin myymien laatikkoviinien myynti on moninkertaistunut. En syytä viinejä, enkä niiden valmistajia tai viinitukkureita, mutta joku tolkku ja kohtuus se pitäisi olla politiikaakin tehdessä ja lakeja ja asetuksia vääntäessä.

Vain 15 prosenttia oluen tilastoidusta kotimaan kulutuksesta juodaan meillä anniskelupaikoissa. Vuosituhannen vaihteessa ravintoloiden siivu olutmyynnistä oli vajaat 30 prosenttia ja 1990-luvulla jopa lähes puolet. Viron viinaralli ja muu matkustajatuonti pudottavat ravintoloiden osuutta vieläkin pienemmäksi.

Olutliitto vaatii oluen myynnin vapauttamista päivittäistavarakauppoihin. Me haluamme päästä eroon kelvottomasta ja yli sata vuotta vanhaan olutverolakiin perustuvasta 4,7 prosentin rajasta. Nostettakoon sitä yhdeksään tai kymmeneen prosenttiin, mutta joka tapauksessa olut pitää saada muiden elintarvikkeiden rinnalle tavallisiin kauppoihin ja marketteihin kuten on muissa Euroopan sivistysmaissa.

Me haluamme, että pienpanimot saavat myydä tuotteitaan suoraan valmistuspaikalta aivan kuten tekevät tilaviininvalmistajat ja sahtiyrittäjät. Ja ennen kaikkea me haluamme päästä eroon tuosta käsittämättömästä oluen mainontakieltolaista, joka tuli voimaan vuoden alusta.

Miten on mahdollista, että nykyisenä aikana päättäjät sorvaavat lakeja, joilla ei ole mitään vaikutusta mihinkään todelliseen tai puhumattakaan, että näiden lakien toteuttamista pystyttäisiin valvomaan ilman typeriä virkamiesten päätöksiä?

Hyvät ystävät, olutsisaret ja -veljet. Minulla on toinen unelma. Minä haluan, että Suomi olisi osa vapaata Eurooppaa, jossa kyttääminen, kyylääminen ja holhoaminen ovat jossakin kaukana menneisyydessä, toisessa todellisuudessa. Siksi me olemme koolla täällä tänään ja siksi me myös äänestämme tuohon naapuritaloon, eduskuntaan, tolkullisia kansanedustajia.

Ja jotta tämä ei menisi pelkäksi huutamiseksi ja mesomiseksi, siksi me tästä tämän tilaisuuden jälkeen myös suuntaamme sankoin joukoin nauttimaan laadukkaan oluemme Kaapelitehtaalle Helsinki Beer Festivalille. Järjestysmiesten ja anniskelulain valvovan silmän alle.

 

Hyvä Tuomas Pertti Oksa on poissa

Pertti Oksa 1957-2015. Kuva: Heikki Kähkönen.

Pertti Oksa 1957-2015.

Suruviesti kertoi tänään, että viime joulun alla Olutliiton nimeämä vuoden 2014 Hyvä Tuomas Pertti Oksa menehtyi vaikean sairauden murtamana varhain tänään kotonaan Mikkelissä. Kuollessaan Pertti oli 57-vuotias.

Pertti oli vilpitön ja väsymätön suomalaisen oluen puolestapuhuja vuosikymmenen ajan. Hän oli oiva esimerkki suomalaisen perheyrittämisen voimasta ja kotimaiseen raaka-aineeseen perustuvasta oluen valmistuksen perinteestä, kuten aiempien vuosien Hyvät Tuomaat totesivat viime Tuomaan päivänä.

Kun tapasin Pertti Oksan viimeisen kerran viime joulukuussa, vain muutamaa päivää ennen Hyvän Tuomaan nimitystä, hän kertoi arvostavansa nimitystä suuresti, sillä sen tekivät hänen kollegansa eli olutalan asiantuntijat ja pienet panimoyrittäjät. Hän jaksoi tuolloin myös olla kiinnostunut, mitä olutrintamalla tapahtuu.

Pertti Oksa oli monipuolinen ravintolayrittäjä ja uusien trendien haistaja. Hän aavisti jo varhain suomalaisen olutkulttuurin kehityksen kohti käsityöoluita ja uusia makuja. Hän perusti 1990-luvun alussa Pub Naapurin Mikkeliin. Vuonna 1994 hänet nimitettiin Vuoden Olutkrouvariksi Suomessa.

Vuonna 1995 Pertti kävi Mustialan pienpanimokurssin, minkä jälkeen hän muutti pubinsa ravintolapanimoksi. Pub Naapurista tuli Pienpanimo Naapuri.

Vuonna 2002 hän laajensi panimotoimintaansa hankkimalla omistukseensa lappeenrantalaisen Saimaan Panimon. Seuraava askel oli Panimoravintola Bruuverin avaaminen Helsingin ydinkeskustassa 2006. Vuonna 2011 panimo muutti nimensä Saimaan Juomatehtaaksi. Uusi panimo aloitti Mikkelissä kesällä 2013. Panimoyrtityksen kasvun rinnalla Pertti Oksa laajensi Oxa Oy:n ravintolatoimintaa Mikkelissä.

Pertti Oksaa jäävät kaipaamaan vaimon lisäksi kaksi aikuista lasta sekä suuri joukko ystäviä. Työtoverit muistavat hänet rehtinä ja tunnollisena työnantajana.

Me suomalaiset olutharrastajat, alan ammattilaiset ja koko olutseuraväki kunnioitamme Pertin muistoa. Otamme myös osaa omaisten ja läheisten suureen suruun.

Heikki Kähkönen
puheenjohtaja
Olutliitto

Tolkun olutpolitiikkaa jo viisitoista vuotta

Oluenkuluttajia ja olutseuroja yhdistävä Olutliitto täyttää tänään 15 vuotta. Yli 2000 jäsenen Olutliitto on yksi merkittävimmistä kuluttajajärjestöistä Suomessa. Nyt jos koskaan oluenkuluttajat tarvitsevat äänitorvensa tolkullisen alkoholi- ja olutpolitiikan puolesta.

Olutkulttuurimme on vahvassa murroksessa. Kotimaiset sityöoluet kasvattavat suosiotaan. Panimoteollisuus hakee muotojaan laajentamalla valikoimiaan. Olut on kavunnut pikkuhiljaa viinin rinnalle ruokajuomana sekä arjessa että juhlatilaisuuksissa.

Uusia pienpanimoita syntyy lähes yhtä kovaa vauhtia kuin 1990-luvun puolivälissä. Oluiden kirjo niin kaupoissa kuin jopa Alkossakin on laajempi kuin koskaan aikaisemmin. Oluen maistelusta ja kohtuullisesta nautiskelusta on tullut nuorten aikuisten ja varttuneempienkin harrastus – itse asiassa jopa trendi.

Silti oluesta tehdään päivittäisessä keskustelussa, lehtien palstoilla sekä radio- ja televisiokanavien puheohjelmissa syypää tuhansien suomalaisten ongelmajuomiseen.  Suomalainen olut- ja alkoholipolitiikka perustuu myytteihin, uhkakuviin ja kansanterveydellä pelotteluun. Olut nähdään syntipukkina niin nuorison turmeltumiseen kuin vanhusväestön alkoholisoitumiseen, rokulipäiviin ja rattijuopumisiin.

Suomi liittyi Euroopan Unionin täysjäseneksi 20 vuotta sitten. Samalla päivämäärällä 1.1.1995 purettiin alkoholijuomien tuonnin, viennin, valmistuksen ja tukkumyynnin monopolijärjestelmät. Keskiolutta alkoi saada kioskeista ja huoltoasemilta, ja mietojen alkoholijuomien mainonta vapautui. Sääntelyn purkaminen oli ajan henki. Niinpä poliitikot halusivat lakkauttaa jopa Alkon myyntimonopolin.

EU:n jäsenyyden myötä saimme kertaheitolla lähes 30 uutta ravintola- ja pienpanimoa. Hyviä olutravintoloita syntyi maakuntakeskuksiin ja niiden ulkopuolelle. Suomalaisten oluenystävien maku laajentui, kun yksityinen maahantuonti sallittiin. Me tuon ajan oluennautiskelijat saimme tehdä tuttavuutta Euroopan ja maailman laatuoluisiin omissa lähikuppiloissamme.

Suomen panimoiden oluenvalmistus kipusi ennätyslukemiin, peräti 470 milj. litraan vuodessa. Joka toinen A-olutlitra, ja keskioluestakin kolmannes, kumottiin ravintoloissa.

Viina-Suomesta oli tullut olutkulttuurimaa.

Nyt 20 vuotta myöhemmin Suomi on yhä EU:n jäsen. Mainontakielto on taas päällä. Keskiolutta kammetaan takaisin Alkoon. Raittiuspoliitikot ja terveysjärjestöt haluavat vahvistaa valtion viinamonopolia.

Panimoliiton jäsenyritysten tuotanto on pudonnut viidenneksellä alle 400 milj. litraan. Oluesta vain 15 prosenttia eli vajaa kuudesosa juodaan anniskelupaikoissa. Matkustajatuonti on räjähtänyt käsiin. Olut on viinamonopoli Alkolle enää marginaalinen palvelutuote.

Olut-Suomesta uhkaa tulla taas Viina-Suomi.

Olutliiton motto ”Juo vähemmän, mutta parempaa!” on kääntymässä muotoon ”Juo vähemmän, mutta entistä kalliimpaa!”. Se ei ole kenenkään etu; ei valtiovallan, pienvalmistajien, eikä meidän kuluttajien. Tähän peliin on saatava joku tolkku.

Olutliitto täyttää tänään 3. maaliskuuta 15 vuotta. Kohtuukäyttöön perustuva olutseuraliike on reilun neljännesvuosisadan ikäinen. Suomalainen panimoteollisuus ja pienpanimoyrittäjät, olutammattien parissa työskentelevät tuhannet ihmiset ja mallasohran viljelijät eivät tule toimeen ilman meitä kohtuukäyttäjiä ja oluiden nautiskelijoita.

Oluenkuluttaja ansaitsee tänään jos koskaan valtakunnallisen puolestapuhujansa. Olutliitto on päässyt viime vuosina salonkikelpoiseksi. Vaikka liitto onkin vain 30 rekisteröidyn olutseuran sateenvarjo-organisaatio sekä toimii ilman valtionapuja ja palkattuja työntekijöitä muutaman tuhannen eurojen vuosibudjetilla, meitä kuunnellaan asiantuntijana lainvalmistelussa sekä siteerataan lehtien palstoilla ja sähköisessä mediassa.

Suomessa käydään eduskuntavaalit 19. huhtikuuta. Kotimaisen oluen ja alan elinkeinojen puolustaminen on tärkeä peruste äänestämiselle ja ehdokkaan valinnalle. Minä ainakin äänestän olutmyönteistä ehdokasta, äänestä sinäkin.

Heikki Kähkönen
puheenjohtaja
Olutliitto
Tolkku käteen -yhteisö ja Olutliitto ry järjestävät yhdessä lauantaina 11.4. Tolkkua holhoukseen -mielenilmauksen ja kansanedustajaehdokkaiden vaalipaneelin tolkullisen alkoholipolitiikan puolesta.

Mielenilmaus on klo 12 eduskunnan lisärakennuksen eli ns. Pikkuparlamentin edessä olevalla aukiolla.

Paneelikeskustelu on klo 14.30 Helsinki Beer Festivalin yhteydessä Kaapelitehtaalla. Altavastaajina ovat mm. sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty (kok.), Euroopan Parlamentin varapuhemies Olli Rehn. (kesk.) sekä kansanedustajat Pekka Haavisto (vihr.) ja Tom Packalén (ps.). Keskustelun vetäjänä on Radio Rockin juontaja Jussi Heikelä.

Olutliitto ei ole ollut mukana ”Kepugaten” suunnittelussa ja organisoinnissa

Olutliiton puheenjohtajan vastine Suomenmaa-lehden kirjoitukseen 11.2.2015.

Arvoisa Suomenmaan pääkirjoitustoimittaja,

oluenkuluttajia ja olutseuroja edustava Olutliitto ei ole osallistunut millään tavalla ”Kepugaten” nimellä kulkevan kohun masinointiin tai suunnitteluun. Mikäli pääkirjoituksessanne haluatte edes epäsuorasti viitata Olutliittoon, emme suostu ottamaan vastaan niljakasta ja jopa skitsofreeniselta haiskahtavaa väitettänne, että keskiolutkohussa ”jäljet johtaisivat panimoteollisuuteen ja sen talutusnuorassa kulkeviin”.

Ja mitä suunnitelmallisuuteen tulee, minut henkilökohtaisesti ja liittomme on asian julkistamisessa ohitettu tyylikkäästi. Suomessa ovat näissä asioissa niin pienet piirit, että jos jotakin on tekeillä, se yleensä vuotaa myös Olutliiton tietoon ja minun korviini. Mutta tällä kertaa sain ensi kerran lukea Keskustan vaaliohjelmassa olevista alkoholipoliittisista tavoitteista vasta maanantaina aamupäivällä surfatessani sosiaalisessa mediassa.

Tehtäköön tässä yhteydessä jälleen selväksi, että Olutliitto on puolueista ja etujärjestöistä riippumaton rekisteröityjen olutseurojen ja oluenkuluttajien järjestö. Emme ole yhdenkään puolueen kannalla, emmekä ketään vastaan. Olemme myös alan elinkeinoihin ja niiden järjestöjen suhteen riippumaton.

Missään tapauksessa Olutliitto ei kulje panimoteollisuuden talutusnuorassa!

Uutisen luettuani ihmettelin Olutliiton Facebook-ryhmässä, kuinka Keskustalla on näissä olosuhteissa kanttia lähteä vaatimaan vaaliohjelmassaan yli 3,7-prosenttisten oluiden myynnin lopettamista kaupoista ja kioskeista. Niinpä kirjoitin:

”Ohra on Suomen merkittävin viljakasvi. Ohran viljelystä viidesosa on mallasohraa, jonka vuotuinen sato (n. 400 milj. kg) on jopa viisi kertaa suurempi kuin rukiin sato. Mietinpä vain, mitäpä mieltä kepun linjauksesta ovat keskustaa äänestäneet mallasohran viljelijät, jotka joutuvat miettimään tuotantosuuntaansa uudelleen, mikäli tämä toteutuu. Entä mitäpä tähän vastaavat maaseudun pienet kauppiaat ja kylien asukkaat, kun kyläkaupat toinen toisensa perään joutuvat laittamaan laudat ikkunoihin ja oviin?” (9.2. klo 12.25)

Myönnän toki, että Olutliito on aiemminkin suhtautunut kriittisesti Keskustan ja puoluetta edustavien poliitikkojen toimintaan ja näkemyksiin alkoholipolitiikasta. Olutliitto myönsi Paha Nuutti -tittelin olutkulttuurin jarruttamisesta vuonna 2013 puheenjohtaja Juha Sipilälle puolueen virallisesta kannasta, jonka mukaan päivittäistavarakaupoissa myytävä keskiolut on palautettava Alkoon – eli juuri tästä samaisesta asiasta..

Kaiketi jotakin kertoo suomalaisen olutväen suhtautumisesta keskustalaiseen alkoholipolitiikkaan puolueen lyömätön apilasuora Paha Nuutti -valinnoissa:
1999 professori Pekka Puska, Kansanterveyslaitos
2003 peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
2009 pääministeri Matti Vanhanen
2013 puheenjohtaja Juha Sipilä

Suomen Keskustan – ja yhtä lailla myös Kristillisdemokraattien – harjoittama virallinen alkoholipolitiikka on viime aikoina ollut lähes pääsääntöisesti vastoin Olutliiton periaatteita ja toiminta-ajatusta. Siksi liiton puheenjohtajana katson, että minulla on mandaatti arvostella näitä puolueita ja niiden harjoittamaa politiikkaa suhteessa suomalaiseen olueen ja siihen liittyviin elinkeinoihin sekä erityisesti täysi-ikäisten kuluttajien oikeuksiin nauttia kotimaista olutta kohtuudella ja kattavasti ympäri koko Suomen.

Nyt kuitenkin näyttä siltä, että Keskusta on pyörtämässä kantansa vaaliohjelmassa kirjattuun tekstiin. Se on hyvä. Mitähän muuta ohjelmassa menee vielä uusiksi ennen kuin pääsemme vaaliuurnille?

Heikki Kähkönen
puheenjohtaja
Olutliitto ry

—————————————————————————-

SUOMENMAA-lehti
Keppanakohu taisi olla kampitusoperaatio
11.02.2015 14:17

Ohhoh! Jopa alkaa lentää loka vaalikamppailussa. Aikamoinen härdelli ainakin syntyi keskustan kahden vuoden takaisesta alkoholipoliittisesta ohjelmasta, jonka yksi kohta nostettiin ihan kuin uutena löytönä tikun nokkaan viikonvaihteessa.

Selvä kuin pläkki, että kyseessä oli suunniteltu operaatio. Johtavatko jäljet panimoteollisuuteen ja sen talutusnuorassa kulkeviin, selviää toivottavasti joskus.

Nuorison viihdelehti Stara, joka ohjelmasta nyt ensin kirjoitti, ei tähän operaatioon omin päin olisi kyennyt. Sen jutut ovat ihan toisen tyylisiä, esimerkiksi tällaisia: ”Miehellä alkoivat kuukautiset – lääkärit ihmeissään” ja ”Humalainen gorilla hyökkäsi valokuvaajan kimppuun.”

Operaatio on onnistunut yli odotusten, ainakin toistaiseksi. Sopulilauma säntäsi heti keskustan kimppuun. Joitakin toimittajia tosin jo hävettää median kritiikitön into tarrata syöttiin.

KESKUSTAVÄEN kannattaa säilyttää mielenrauhansa. Eiköhän keskusta tästäkin selviä. Keskustan alkoholipoliittinen ohjelma on aivan jotain muuta kuin ”keppana pois kaupoista” -kohu. Se on rohkeampi keskustelunavaus kuin mitä muut puolueet ovat uskaltaneet ajatellakaan.

Sellaisia tarvitaan. Alkoholin liikakäyttö on suuri kansallinen onnettomuus. Kansanliike, joka haluaa muuttaa maailmaa paremmaksi, ei voi tietenkään tyytyä tämän taivasteluun. Sen on pystyttävä nostamaan keskusteluun ehdotuksia, joista voisi olla apua.

Samaa sopii odottaa myös muilta puolueilta – ja medialtakin.

Keskustalla siis tällainen ehdotus on, vaikka se ei vaaliohjelmiin kuulukaan. Se on laadittu yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. Se ei ole kieltolakiesitys. Sen nimikin on ”Kippis kohtuudelle!” Mutta se tarttuu alkoholin liikakulutuksen haittoihin rohkeasti.

Tosiasiat ovatkin ankaria. Alkoholin liikakäyttö on suuri suomalaisten pulma. Se tappaa ennenaikaisesti. Alkoholitauteihin tai tapaturmaiseen alkoholimyrkytykseen kuolleet on kolmanneksi yleisin kuolinsyyryhmä.

Alkoholi on usein pääosallisena onnettomuuksissa ja väkivallanteoissa. Sen aiheuttamat sairaudet kuormittavat sairaanhoitoa. Se runtelee kansantalouttakin ja on suuri syyllinen sosiaalisiin ongelmiin.

Sosiaalisista haitoista on joka kansalaisella käsityksensä. Niitä voi koota viikonloppuisin terveyskeskuksen vastaanotolla, rattijuoppojen toilailuista lukiessa tai kertomuksista huostaanottojen ja perheväkivallan kasvusta.

Keskustan tavoitteet ovat selvät:

Lasten ja nuorten alkoholinkäyttö vähenee. Aikuisten alkoholinkäytön haittavaikutukset lasten ja nuorten elämässä vähenevät. Alkoholin kokonaiskulutus Suomessa vähenee. Alkoholin verotus säilyy vähintään nykyisellä tasolla. Alkolla pysyy monopoli. Alkoholin hintaa nostetaan harkiten.

ANKARIN ehdotus – se, millä keskustaa nyt lyötiin – oli keskioluen, siiderien ja lonkerojuomien alkoholiprosentin alentaminen niin, että ruokakaupoissa, kioskeissa ja huoltamoilla saisi myydä juomia, joiden alkoholiprosentti on enintään 3,7.

Tästä linjauksesta keskusta on luopunut.

Ei sekään mikään idioottiesitys ollut, vaikka sellaista mielikuvaa on yritetty luoda. Ruotsissa näin on tehty. Terveyden asiantuntijoiden mukaan se olisi ehdottomasti tehokkain yksittäinen keino Suomen alkoholihaittojen vähentämiseksi.

Korjaus 11.2. klo 14:15: Alkuperäisessä kirjoituksessa kerrottiin, että alkoholikuolema olisi työikäisten yleisin kuolinsyy. Tieto perustui vanhentuneeseen tilastointitapaan.

Työikäisiä kuolee eniten verenkiertoelinten sairauksiin ja kasvaimiin. Alkoholitauteihin tai tapaturmaiseen alkoholimyrkytykseen kuolleet on kolmanneksi yleisin kuolinsyyryhmä.