Pienpanimoiden verohelpotus tärkeä myös kuluttajien kannalta

Olutliiton puheenjohtaja Heikki Kähkönen oli kuultavana asiantuntijana eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaoston (VeJ) kokouksessa tiistaina 26.1. Aiheena oli hallituksen esitys eduskunnalle laiksi alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain 9 §:n muuttamisesta (HE 352/2014 vp) eli pienpanimoiden valmisteverohuojennuksen muuttaminen.

Hallitus esittää eduskunnalle porrastuksena (oluen tuotanto vuodessa):
– enintään 10 milj. litraa vuodessa, verohuojennus 10 %,
– enintään 5,5 milj. litraa vuodessa, verohuojennus 20 %,
– enintään 3 milj. litraa vuodessa, verohuojennus 30 %,
– enintään 500 000 litraa vuodessa, verohuojennus 50 %.

Oluitliiton lausunto VeJ:lle

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain 9 §:n muuttamisesta ehdotetaan muutoksia pienpanimoiden alkoholiveron alennukseen. Esityksessä on paljon myönteistä, mutta myös kuluttajan näkökulmasta tarkasteltuna huolenaihetta.

Suomalaisia oluenkuluttajia ja olutseuroja edustavan Olutliiton mielestä ehdotettu järjestelmä on parannus aikaisempaan, mutta sekään ei takaa riittävän laajaa ja tasapuolista pienpanimo-oluiden valikoimaa. Verrattuna moniin naapurimaihin sekä lukuisiin Euroopan Unionin jäsenvaltioihin pienpanimoiden verotuskäytäntö on esitetyn muutoksen jälkeenkin sekä kuluttajien että pienten olutvalmistajien kannalta kohtuuton.

Huojennuksen raja ja samalla pienpanimoalennuksen yläraja tulisi nostaa ehdotetusta 15 miljoonasta litrasta 20 miljoonaan litraan, kuten on lukuisissa muissa EU-maissa. Olutliiton mielestä järkevä porrastus olisi, kun tuotanto on:
– enintään 20 milj. litraa vuodessa, verohuojennus 10 %,
– enintään 10 milj. litraa vuodessa, verohuojennus 20 %,
– enintään 5 milj. litraa vuodessa, verohuojennus 30 %,
– enintään 1 milj. litraa vuodessa, verohuojennus 40 %,
– enintään 500 000 litraa vuodessa, verohuojennus 50 %.

Oluen verotuskohtelu on Suomessa ankarinta koko Euroopan Unionin alueella. Suurimman eli 50 %:n huojennuksen jälkeen pienimpienkin oluenvalmistajien valmistevero on yhä suurempi kuin on alentamaton eli maksimivero peräti 23 muussa EU-maassa.

Pienpanimotoiminta kansainvälistyy huimalla vauhdilla. Suomalaiset pienpanimot eivät ole yksin edes kotimaan markkinoilla. Naapurimaassa Virossa on perustettu reilun vuoden aikana toistakymmentä uutta käsityöpanimoa. Monet Viron panimoista ovat tulossa Suomen markkinoille. Niiden tuotteiden laatu vetää vertoja kansainvälisille käsityöoluille, mutta hinnat ovat meille tuotuina halvemmat kuin suomalaisilla valmistajilla.

Suomalainen pienpanimo-olut asettuu myös tässä suhteessa epäedulliseen asemaan kilpailijamaiden tuotteiden rinnalla. Tästä seurauksena on ollut jo se, että Tallinnassa on aloittamassa toimintansa suomalaisten perustama ja rahoittama pienpanimoyritys Sori Brewing Estonia OÜ. Se tähtää tuotteineen Suomen markkinoille.  Myös suomalaisten pienpanimo-oluiden kierrätys Viroon perustettujen nettikauppojen kautta on täydessä vauhdissa.

Olutliitto tähdentää, valitessaan pienpanimo-oluen kuluttaja tekee valinnan laadun ja kotimaisen lähituotteen sekä halpaoluen välillä. Toisin sanoen hän sijoittaa silloin määrän sijaan laatuun ja kotimaisuusasteeseen. Kuluttajan kipuraja on kuitenkin koetuksella, ja monessa suhteessa se on jo ylitetty.

Suomalainen kuluttaja joutuu maksamaan pienpanimo-oluestaan vähittäismyynnissä jopa 10–12 euroa litralta. Tällä hinnalla saa helposti tuotua kahdeksankertaisen määrän eli koko laatikollisen vahvaa olutta Tallinnan-laivoilta.

Anniskeluhinnat ovat usein kaksinkertaiset kuluttajahintoihin verrattuina. Normaaleissa olutravintoloissa oluen litrahinta lähestyy jo 25 euroa. Yhdestä 0,33 litran pullollisesta joutuu maksamaan ravintolassa peräti 8 euroa. Sillä hinnalla voi lipittää kotisohvalla matkustajatuontiolutta 15–20 samankokoista tölkkiä.

Pienpanimot eivät elä ilman meitä kohtuukäyttäjiä ja oluiden nautiskelijoita. Olutliiton motto ”Juo vähemmän, mutta parempaa” on kääntymässä muotoon ”Juo vähemmän, mutta entistä kalliimpaa”. Tämä suuntaus ei ole kenenkään etu; ei valtiovallan, pienvalmistajien, eikä meidän kuluttajien.

Olutliiton mielestä eduskunnan tulisi kehittää yhdessä työvoima- ja elinkeinohallinnon kanssa pienpanimojen yritystoimintaan erilaisia kannustimia ja tukimuotoja, jotka perustuvat esimerkiksi tuotteen raaka-aineiden kotimaisuusasteeseen ja sitä kautta kotimaisen viljaraaka-aineen hyödyntämiseen sekä vaihtoehtoiseen energiantuotantoon.

Pienpanimoiden valmisteverojen huojennuksen sosiaali- ja terveysvaikutuksia arvioitaessa tulisi pohtia myös sitä näkökulmaa, että verohelpotukset voivatkin edistää kohtuukäyttöä ja sitä kautta jopa vähentää alkoholin kokonaiskulutusta.  Samalla pitäisi pohtia, mitä hyötyjä koko oluen valmisteveron alentaminen toisi tullessaan lähivuosina.