Olutliitto ei ole ollut mukana ”Kepugaten” suunnittelussa ja organisoinnissa

Olutliiton puheenjohtajan vastine Suomenmaa-lehden kirjoitukseen 11.2.2015.

Arvoisa Suomenmaan pääkirjoitustoimittaja,

oluenkuluttajia ja olutseuroja edustava Olutliitto ei ole osallistunut millään tavalla ”Kepugaten” nimellä kulkevan kohun masinointiin tai suunnitteluun. Mikäli pääkirjoituksessanne haluatte edes epäsuorasti viitata Olutliittoon, emme suostu ottamaan vastaan niljakasta ja jopa skitsofreeniselta haiskahtavaa väitettänne, että keskiolutkohussa ”jäljet johtaisivat panimoteollisuuteen ja sen talutusnuorassa kulkeviin”.

Ja mitä suunnitelmallisuuteen tulee, minut henkilökohtaisesti ja liittomme on asian julkistamisessa ohitettu tyylikkäästi. Suomessa ovat näissä asioissa niin pienet piirit, että jos jotakin on tekeillä, se yleensä vuotaa myös Olutliiton tietoon ja minun korviini. Mutta tällä kertaa sain ensi kerran lukea Keskustan vaaliohjelmassa olevista alkoholipoliittisista tavoitteista vasta maanantaina aamupäivällä surfatessani sosiaalisessa mediassa.

Tehtäköön tässä yhteydessä jälleen selväksi, että Olutliitto on puolueista ja etujärjestöistä riippumaton rekisteröityjen olutseurojen ja oluenkuluttajien järjestö. Emme ole yhdenkään puolueen kannalla, emmekä ketään vastaan. Olemme myös alan elinkeinoihin ja niiden järjestöjen suhteen riippumaton.

Missään tapauksessa Olutliitto ei kulje panimoteollisuuden talutusnuorassa!

Uutisen luettuani ihmettelin Olutliiton Facebook-ryhmässä, kuinka Keskustalla on näissä olosuhteissa kanttia lähteä vaatimaan vaaliohjelmassaan yli 3,7-prosenttisten oluiden myynnin lopettamista kaupoista ja kioskeista. Niinpä kirjoitin:

”Ohra on Suomen merkittävin viljakasvi. Ohran viljelystä viidesosa on mallasohraa, jonka vuotuinen sato (n. 400 milj. kg) on jopa viisi kertaa suurempi kuin rukiin sato. Mietinpä vain, mitäpä mieltä kepun linjauksesta ovat keskustaa äänestäneet mallasohran viljelijät, jotka joutuvat miettimään tuotantosuuntaansa uudelleen, mikäli tämä toteutuu. Entä mitäpä tähän vastaavat maaseudun pienet kauppiaat ja kylien asukkaat, kun kyläkaupat toinen toisensa perään joutuvat laittamaan laudat ikkunoihin ja oviin?” (9.2. klo 12.25)

Myönnän toki, että Olutliito on aiemminkin suhtautunut kriittisesti Keskustan ja puoluetta edustavien poliitikkojen toimintaan ja näkemyksiin alkoholipolitiikasta. Olutliitto myönsi Paha Nuutti -tittelin olutkulttuurin jarruttamisesta vuonna 2013 puheenjohtaja Juha Sipilälle puolueen virallisesta kannasta, jonka mukaan päivittäistavarakaupoissa myytävä keskiolut on palautettava Alkoon – eli juuri tästä samaisesta asiasta..

Kaiketi jotakin kertoo suomalaisen olutväen suhtautumisesta keskustalaiseen alkoholipolitiikkaan puolueen lyömätön apilasuora Paha Nuutti -valinnoissa:
1999 professori Pekka Puska, Kansanterveyslaitos
2003 peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
2009 pääministeri Matti Vanhanen
2013 puheenjohtaja Juha Sipilä

Suomen Keskustan – ja yhtä lailla myös Kristillisdemokraattien – harjoittama virallinen alkoholipolitiikka on viime aikoina ollut lähes pääsääntöisesti vastoin Olutliiton periaatteita ja toiminta-ajatusta. Siksi liiton puheenjohtajana katson, että minulla on mandaatti arvostella näitä puolueita ja niiden harjoittamaa politiikkaa suhteessa suomalaiseen olueen ja siihen liittyviin elinkeinoihin sekä erityisesti täysi-ikäisten kuluttajien oikeuksiin nauttia kotimaista olutta kohtuudella ja kattavasti ympäri koko Suomen.

Nyt kuitenkin näyttä siltä, että Keskusta on pyörtämässä kantansa vaaliohjelmassa kirjattuun tekstiin. Se on hyvä. Mitähän muuta ohjelmassa menee vielä uusiksi ennen kuin pääsemme vaaliuurnille?

Heikki Kähkönen
puheenjohtaja
Olutliitto ry

—————————————————————————-

SUOMENMAA-lehti
Keppanakohu taisi olla kampitusoperaatio
11.02.2015 14:17

Ohhoh! Jopa alkaa lentää loka vaalikamppailussa. Aikamoinen härdelli ainakin syntyi keskustan kahden vuoden takaisesta alkoholipoliittisesta ohjelmasta, jonka yksi kohta nostettiin ihan kuin uutena löytönä tikun nokkaan viikonvaihteessa.

Selvä kuin pläkki, että kyseessä oli suunniteltu operaatio. Johtavatko jäljet panimoteollisuuteen ja sen talutusnuorassa kulkeviin, selviää toivottavasti joskus.

Nuorison viihdelehti Stara, joka ohjelmasta nyt ensin kirjoitti, ei tähän operaatioon omin päin olisi kyennyt. Sen jutut ovat ihan toisen tyylisiä, esimerkiksi tällaisia: ”Miehellä alkoivat kuukautiset – lääkärit ihmeissään” ja ”Humalainen gorilla hyökkäsi valokuvaajan kimppuun.”

Operaatio on onnistunut yli odotusten, ainakin toistaiseksi. Sopulilauma säntäsi heti keskustan kimppuun. Joitakin toimittajia tosin jo hävettää median kritiikitön into tarrata syöttiin.

KESKUSTAVÄEN kannattaa säilyttää mielenrauhansa. Eiköhän keskusta tästäkin selviä. Keskustan alkoholipoliittinen ohjelma on aivan jotain muuta kuin ”keppana pois kaupoista” -kohu. Se on rohkeampi keskustelunavaus kuin mitä muut puolueet ovat uskaltaneet ajatellakaan.

Sellaisia tarvitaan. Alkoholin liikakäyttö on suuri kansallinen onnettomuus. Kansanliike, joka haluaa muuttaa maailmaa paremmaksi, ei voi tietenkään tyytyä tämän taivasteluun. Sen on pystyttävä nostamaan keskusteluun ehdotuksia, joista voisi olla apua.

Samaa sopii odottaa myös muilta puolueilta – ja medialtakin.

Keskustalla siis tällainen ehdotus on, vaikka se ei vaaliohjelmiin kuulukaan. Se on laadittu yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. Se ei ole kieltolakiesitys. Sen nimikin on ”Kippis kohtuudelle!” Mutta se tarttuu alkoholin liikakulutuksen haittoihin rohkeasti.

Tosiasiat ovatkin ankaria. Alkoholin liikakäyttö on suuri suomalaisten pulma. Se tappaa ennenaikaisesti. Alkoholitauteihin tai tapaturmaiseen alkoholimyrkytykseen kuolleet on kolmanneksi yleisin kuolinsyyryhmä.

Alkoholi on usein pääosallisena onnettomuuksissa ja väkivallanteoissa. Sen aiheuttamat sairaudet kuormittavat sairaanhoitoa. Se runtelee kansantalouttakin ja on suuri syyllinen sosiaalisiin ongelmiin.

Sosiaalisista haitoista on joka kansalaisella käsityksensä. Niitä voi koota viikonloppuisin terveyskeskuksen vastaanotolla, rattijuoppojen toilailuista lukiessa tai kertomuksista huostaanottojen ja perheväkivallan kasvusta.

Keskustan tavoitteet ovat selvät:

Lasten ja nuorten alkoholinkäyttö vähenee. Aikuisten alkoholinkäytön haittavaikutukset lasten ja nuorten elämässä vähenevät. Alkoholin kokonaiskulutus Suomessa vähenee. Alkoholin verotus säilyy vähintään nykyisellä tasolla. Alkolla pysyy monopoli. Alkoholin hintaa nostetaan harkiten.

ANKARIN ehdotus – se, millä keskustaa nyt lyötiin – oli keskioluen, siiderien ja lonkerojuomien alkoholiprosentin alentaminen niin, että ruokakaupoissa, kioskeissa ja huoltamoilla saisi myydä juomia, joiden alkoholiprosentti on enintään 3,7.

Tästä linjauksesta keskusta on luopunut.

Ei sekään mikään idioottiesitys ollut, vaikka sellaista mielikuvaa on yritetty luoda. Ruotsissa näin on tehty. Terveyden asiantuntijoiden mukaan se olisi ehdottomasti tehokkain yksittäinen keino Suomen alkoholihaittojen vähentämiseksi.

Korjaus 11.2. klo 14:15: Alkuperäisessä kirjoituksessa kerrottiin, että alkoholikuolema olisi työikäisten yleisin kuolinsyy. Tieto perustui vanhentuneeseen tilastointitapaan.

Työikäisiä kuolee eniten verenkiertoelinten sairauksiin ja kasvaimiin. Alkoholitauteihin tai tapaturmaiseen alkoholimyrkytykseen kuolleet on kolmanneksi yleisin kuolinsyyryhmä.

Ilmari Kiannon K.H.P.V. Kohtuullisen Hutikan Pyhä Veljeskunta -kirjan julkaisemisesta 90 vuotta

K.H.P.V:n puheenjohtaja Timo Alarik Pakkanen: ”Nyt tarvitsisimme kieltolain kiihkomielisimpiin vastustajiin kuuluneen kirjailija Ilmari Kiannon tulikivenkatkuista kannanottoa!”

”Siemen oli langennut otolliseen maaperään! Helmikuun 7 päivänä vuonna 1925 jälkeen Kristuksen syntymän, kun Villirannan Raatihuoneen kullattu viisari näytti seitsikkoa ja pakkasessa pamahteli seitsemän heleätä lyöntiä, kokoontuivat Rafaelinkadun 7:ään, sen kolmanteen kerrokseen, seuraavat 13 Suomen kansalaista…”

a3b32f90358a010daf77efbd094be-origillä sanoilla kiihkeimpiin kieltolain vastustajiin kuulunut kirjailija Ilmari Kianto aloittaa Kohtuullisen Hutikan Pyhän Veljeskunnan perustavan kokouksen tapahtumista kertovan luvun yhteiskunnallisessa boheemisatiirissaan K.H.P.V. Kohtuullisen Hutikan Pyhä Veljeskunta, jonka ilmestymisestä on tänä vuonna kulunut tasan yhdeksänkymmentä vuotta.

Kustannusosakeyhtiö Otavan vuonna 1925 kustantamassa kirjassa seurataan uuden yhdistyksen ensi vaiheita niin mukaansa tempaavan elävästi – kohtuullisesti hutikoituen –, että Ilmari Kiannon Perinneyhdistys K.H.P.V. ry on päättänyt saattaa nämä huikeat elämykset koko kansan tietoon ottamalla kirjasta näköispainoksen nyt jo kolmannen kerran.

Kirjan viimeisen sivun jälkikirjoitus kertoo ytimekkäästi Ilmari Kiannon käsityksen heistä, jotka tässä maassa jo yhdeksänkymmentä vuotta sitten kansan puolesta asioista päättivät.

Ja siunatuksi lopuksi:
Eläköön Suomen tasavallan ”Etuskunta”! Se on kohtapuoleen pakottanut koko Suomen kansan elämään boheemielämää.

K.H.P.V. tulee lahjoittamaan uuden näköispainoksen kevään aikana sekä medialle että heille, joilla se toivottavasti avaa silmät ja tajunnan ymmärtämään Suomen kansan todellisia tarpeita – niin kuin kirja teki yhdeksänkymmentä vuotta sitten.

Tosiasiahan on, että maamme ensimmäisessä kansanäänestyksessä 29.–30.12.1931 yli 70 prosenttia äänestäneistä kannatti kieltolain kumoamista. Sen seurauksena Oy Alkoholiliike Ab:n myymälöiden ovet kaikissa Suomen kaupungeissa ja Rovaniemen kauppalassa avattiin 5.4.1932 klo 10.

Tässä yhteydessä sopii palauttaa mieliin, että Ilmari Kiannon Perinneyhdistys K.H.P.V. ry oli ainoa taho, joka näyttävästi vietti kieltolain päättymisen 50-vuotisjuhlaa 5.4.1982 K.H.P.V.:n perustamispaikassa Pub Angleterressa Helsingissä.

Timo Alarik Pakkanen
Bacchus Primus Inter Pares
llmari Kiannon Perinneyhdistys K.H.P.V. ry
Kohtuullisen Hutikan Pyhä Veljeskunta

Olutliiton puheenjohtaja: Sopimusvalmistuksen kieltäminen tuhoaisi pienimmät panimot

Pienpanimoiden verohuojennusta koskevaan lakiesitykseen kaavaillaan muutosta, joka kieltäisi sopimusvalmistuksen. Riita lakisesityksen sisällöstä Panimoliiton ja Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan välillä on saamassa pahimmassa tapauksessa ikävän lopun. Riidan vuoksi lisäbudjettilakina kiireellisessä käsittelyssä olevan ja Lex Laitilaksi kutsutun lakiesityksen päätöskäsittely on pahimmassa tapauksessa siirtymässä vaalien yli. Samalla lakiin ollaan tekemässä lisäystä, joka kieltäisi pienpanimoiden sopimusvalmistuksen. Se tarkoittaisi katastrofia monelle pienelle valmistajalle sekä mukavassa myötätuulessa olevalle moniarvoiselle olutkulttuurille.

Olutliiton puheenjohtaja Heikki Kähkönen kirjoittaa aiheesta Kantapöydässä-blogissaan. Lue lisää http://kahkonh.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185613-sopimusvalmistuksen-kieltaminen-tuhoaisi-pienimmat-panimot

Pienpanimoiden verohelpotus tärkeä myös kuluttajien kannalta

Olutliiton puheenjohtaja Heikki Kähkönen oli kuultavana asiantuntijana eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaoston (VeJ) kokouksessa tiistaina 26.1. Aiheena oli hallituksen esitys eduskunnalle laiksi alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain 9 §:n muuttamisesta (HE 352/2014 vp) eli pienpanimoiden valmisteverohuojennuksen muuttaminen.

Hallitus esittää eduskunnalle porrastuksena (oluen tuotanto vuodessa):
– enintään 10 milj. litraa vuodessa, verohuojennus 10 %,
– enintään 5,5 milj. litraa vuodessa, verohuojennus 20 %,
– enintään 3 milj. litraa vuodessa, verohuojennus 30 %,
– enintään 500 000 litraa vuodessa, verohuojennus 50 %.

Oluitliiton lausunto VeJ:lle

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain 9 §:n muuttamisesta ehdotetaan muutoksia pienpanimoiden alkoholiveron alennukseen. Esityksessä on paljon myönteistä, mutta myös kuluttajan näkökulmasta tarkasteltuna huolenaihetta.

Suomalaisia oluenkuluttajia ja olutseuroja edustavan Olutliiton mielestä ehdotettu järjestelmä on parannus aikaisempaan, mutta sekään ei takaa riittävän laajaa ja tasapuolista pienpanimo-oluiden valikoimaa. Verrattuna moniin naapurimaihin sekä lukuisiin Euroopan Unionin jäsenvaltioihin pienpanimoiden verotuskäytäntö on esitetyn muutoksen jälkeenkin sekä kuluttajien että pienten olutvalmistajien kannalta kohtuuton.

Huojennuksen raja ja samalla pienpanimoalennuksen yläraja tulisi nostaa ehdotetusta 15 miljoonasta litrasta 20 miljoonaan litraan, kuten on lukuisissa muissa EU-maissa. Olutliiton mielestä järkevä porrastus olisi, kun tuotanto on:
– enintään 20 milj. litraa vuodessa, verohuojennus 10 %,
– enintään 10 milj. litraa vuodessa, verohuojennus 20 %,
– enintään 5 milj. litraa vuodessa, verohuojennus 30 %,
– enintään 1 milj. litraa vuodessa, verohuojennus 40 %,
– enintään 500 000 litraa vuodessa, verohuojennus 50 %.

Oluen verotuskohtelu on Suomessa ankarinta koko Euroopan Unionin alueella. Suurimman eli 50 %:n huojennuksen jälkeen pienimpienkin oluenvalmistajien valmistevero on yhä suurempi kuin on alentamaton eli maksimivero peräti 23 muussa EU-maassa.

Pienpanimotoiminta kansainvälistyy huimalla vauhdilla. Suomalaiset pienpanimot eivät ole yksin edes kotimaan markkinoilla. Naapurimaassa Virossa on perustettu reilun vuoden aikana toistakymmentä uutta käsityöpanimoa. Monet Viron panimoista ovat tulossa Suomen markkinoille. Niiden tuotteiden laatu vetää vertoja kansainvälisille käsityöoluille, mutta hinnat ovat meille tuotuina halvemmat kuin suomalaisilla valmistajilla.

Suomalainen pienpanimo-olut asettuu myös tässä suhteessa epäedulliseen asemaan kilpailijamaiden tuotteiden rinnalla. Tästä seurauksena on ollut jo se, että Tallinnassa on aloittamassa toimintansa suomalaisten perustama ja rahoittama pienpanimoyritys Sori Brewing Estonia OÜ. Se tähtää tuotteineen Suomen markkinoille.  Myös suomalaisten pienpanimo-oluiden kierrätys Viroon perustettujen nettikauppojen kautta on täydessä vauhdissa.

Olutliitto tähdentää, valitessaan pienpanimo-oluen kuluttaja tekee valinnan laadun ja kotimaisen lähituotteen sekä halpaoluen välillä. Toisin sanoen hän sijoittaa silloin määrän sijaan laatuun ja kotimaisuusasteeseen. Kuluttajan kipuraja on kuitenkin koetuksella, ja monessa suhteessa se on jo ylitetty.

Suomalainen kuluttaja joutuu maksamaan pienpanimo-oluestaan vähittäismyynnissä jopa 10–12 euroa litralta. Tällä hinnalla saa helposti tuotua kahdeksankertaisen määrän eli koko laatikollisen vahvaa olutta Tallinnan-laivoilta.

Anniskeluhinnat ovat usein kaksinkertaiset kuluttajahintoihin verrattuina. Normaaleissa olutravintoloissa oluen litrahinta lähestyy jo 25 euroa. Yhdestä 0,33 litran pullollisesta joutuu maksamaan ravintolassa peräti 8 euroa. Sillä hinnalla voi lipittää kotisohvalla matkustajatuontiolutta 15–20 samankokoista tölkkiä.

Pienpanimot eivät elä ilman meitä kohtuukäyttäjiä ja oluiden nautiskelijoita. Olutliiton motto ”Juo vähemmän, mutta parempaa” on kääntymässä muotoon ”Juo vähemmän, mutta entistä kalliimpaa”. Tämä suuntaus ei ole kenenkään etu; ei valtiovallan, pienvalmistajien, eikä meidän kuluttajien.

Olutliiton mielestä eduskunnan tulisi kehittää yhdessä työvoima- ja elinkeinohallinnon kanssa pienpanimojen yritystoimintaan erilaisia kannustimia ja tukimuotoja, jotka perustuvat esimerkiksi tuotteen raaka-aineiden kotimaisuusasteeseen ja sitä kautta kotimaisen viljaraaka-aineen hyödyntämiseen sekä vaihtoehtoiseen energiantuotantoon.

Pienpanimoiden valmisteverojen huojennuksen sosiaali- ja terveysvaikutuksia arvioitaessa tulisi pohtia myös sitä näkökulmaa, että verohelpotukset voivatkin edistää kohtuukäyttöä ja sitä kautta jopa vähentää alkoholin kokonaiskulutusta.  Samalla pitäisi pohtia, mitä hyötyjä koko oluen valmisteveron alentaminen toisi tullessaan lähivuosina.

Joukkoistamme olutpolitiikkaa ja pyydämme palautetta jäseniltämme

Me Olutliitossa haluamme edistää suomalaisen olutkulttuurin tilaa, ja siksi kysymmekin sinulta, suomalainen olutharrastaja tai muuten oluesta kiiinnostunut:

  • Millaista alkoholipolitiikkaa haluat nähdä Suomessa?
  • Millaisia toimia toivot Olutliitolta tämän edistämiseksi?

Alla olevalla lomakkeella voi lähettää myös yleisiä terveisiä ja palautetta liitolle. Kiitos jo etukäteen sinulle, joka vastaat!

Lue loppuun