Terveydeksi-olutta!

Silja Home, Mallas & Olut -lehti 1/2003

 

Olutta on valmistettu tuhansien vuosien ajan. Pitkän historiansa aikana olutta on pääosin pidetty tärkeänä normaalin ravitsemuksen osana. Olutta pantiin luostareissa ja majataloissa ja tarjoiltiin matkustavaisille. Se oli myös olennainen osa sotilaiden päivittäistä ruoka-annosta ja erinomaista ravintoa imettäville äideille. Lisäksi olutta suositeltiin janon sammuttajaksi veden asemesta, koska juomavesi saattoi levittää tauteja. Kun raittiusliike alkoi voimistua 1900-luvun alkupuolella, olutkin luokiteltiin alkoholijuomaksi.

Kuluttajien kiinnostus ravinnon terveellisyyteen ja turvallisuuteen on lisääntynyt voimakkaasti 1970-luvulta lähtien. On tehty laajoja tutkimuksia ravinnon eri komponettien, juomien ja tupakan vaikutuksista muun muassa erilaisten syöpätyyppien ja kroonisten sairauksien ilmenemiseen. Ruoka-aineiden valinta ei nykyisin perustu ainoastaan riittävään energian saantiin, vaan kuluttajat kiinnittävät valintoja tehdessään huomiota ruuan tasapainoiseen koostumukseen oman hyvinvointinsa kannalta. Kuluttajat odottavat ruoka-aineiden olevan myös riskittömiä. Analyysimenetelmien kehittyessä entistä herkemmiksi löydetään ”uusia” komponentteja ja yhä matalampia pitoisuuksia. Näyttävä uutisointi lisää kuluttajien pelkoa haitta-aineiden vaarallisuudesta. Viimeisin esimerkki on vuosi sitten noussut kohu perunalastuista ja näkkileivistä löytyneestä akryyliamidista. Hetkellisesti kaikkien viljatuotteiden turvallisuus asetettiin kyseenalaiseksi. Nykyisin haittojen etsimisen lisäksi tutkitaan elintarvikkeista ja nautintoaineista myös terveyteen positiivisesti vaikuttavia komponenteja. Tuotantoprosesseja kehitetään niin, että halutut raaka-aineiden ainesosat säilyvät, lisääntyvät tai muuttuvat terveysvaikutuksiltaan ihmiselle käyttökelpoiseen muotoon ja haitta-aineiden esiintyminen tai muodostuminen voidaan estää.

Alkoholin terveysvaikutukset

Runsaan alkoholin käytön haittavaikutukset niin terveyden kuin sosiaalisen kanssakäymisen alueella tunnetaan erittäin hyvin. Viime vuosina on eri puolilla maailmaa tutkittu myös alkoholin kohtuullisen käytön positiivisia vaikutuksia sekä kohtuukäytön rajoja. Erityisesti on selvitetty alkoholin vaikutusta sydän- ja verisuonitauteihin ja erityyppisten syöpien esiintymiseen. Tällä hetkellä vallitsee yksimielisyys siitä, että pieni, 1-2 annoksen päivittäinen alkoholimäärä on sydäntautiriskin kannalta edullisin. Suositusarvot vaihtelevat jonkin verran eri tutkimusten mukaan. Yleisimmät maksimisuositukset ovat miehille 3 – 4 annosta ja naisille 2 – 3 annosta päivässä. Annosmäärä on 8 – 10 g alkoholia. Pienen päivittäisen alkoholimäärän on todettu alentavan myös riskiä sairastua osteroporoosiin, dementiaan ja Alzheimerin tautiin. Erilaiset alkoholia sisältävät juomat tuovat mukanaan alkoholin lisäksi myös muita terveyden kannalta positiivisia komponentteja. Viinin terveyvaikutuksista alettiin puhua parikymmentä vuotta sitten. Pääasiallinen argumentti viinien osalta on niiden sisältämät fenoliset yhdisteet ja niiden antioksidatiivinen vaikutus. Olut on viljatuote ja sisältää paljon viljasta peräisin olevia aineita. Olutta on kutsuttukin usein juoksevaksi leiväksi.

Oluen ja viinin vertailu

Alkoholijuomien terveellisyysvertailussa viini ja olut asetetaan usein vastakkain. Oluen alkoholipitoisuus on yleensä 3 – 5 %, kun taas viinillä pitoisuus on noin kolminkertainen. Laimean alkoholijuoman etuna on samalla nautittu suuri vesimäärä, joka edistää kivennäisaineiden tasapainoa ja munuaisten toimintaa. Oluen toinen kasviraaka-aine on humala. Se tuo mukanaan polyfenoleita ja fytoestrogeeneja. Fytoestrogeeneilla tiedetään olevan joitakin syöpätyyppejä ja osteoporoosia estäviä vaikutuksia. Olut sisältää hiilihydraatteja suunnilleen saman verran kuin viini. Viineissä hiilihydraatit ovat kuitenkin vapaina sokereina, kun taas oluen hiilihydraatit ovat hitaasti ruuansulatuksessa hajoavia tai viljalle ominaista kuitua. Ravinnon sisältämän kuidun tiedetään alentavan veren kolesterolin määrää ja edistävän ruuansulastuskanvan hyvinvointia. Litra olutta sisältää 10 – 20 % päivittäisestä kuitutarpeesta

Olut sisältää myös proteiineja ja vitamiineja enemmän kuin viini. Oluen vitamiinit ovat peräisin maltaasta, hiivasta ja jonkin verran myös muista mikrobeista. Kummassakin juomatyypissä on antioksidatiivisesti vaikuttavia fenoleja, viinissä jonkin verran enemmän.

Taulukko 1
Oluen ja viinin ravintoainekoostumuksen vertailu.

 

Komponentti Olut Viini
Alkoholi, % 3-5 10-15
Vesi, % 92-95 85-90
Hiilihydraatit, g/100 ml,
joista vapaita sokereita, g/100 ml
1,5-3
<0,2
0,1-6
0,1-6
Proteiinit, g/100 ml 0,2-0,6 0,02
Rasvat, g/100 ml merkityksetön merkityksetön
Kuitu, g/100 ml 0,5-1 merkityksetön
Vitamiinit, mg/100 ml 2-2,5 0,1-0,4
Antioksidatiiviset fenolit, mg/100 ml 20-60 30-74
Humalan komponentit vaihtelevia määriä
ja laatuja
ei lainkaan

Oluen vitamiinit ja mineraalit

Kokojyväviljatuotteet sisältävät tunnetusti paljon B-vitamiineja ja muita hivenaineita. Monet viljan komponentit muuttuvat idätyksen aikana ravitsemuksellisesti käyttökelpoiseen muotoon ja useiden vitamiinien pitoisuus nousee moninkertaiseksi. Esimerkiksi foolihapon (B9) määrä tulee seitsemänkertaiseksi, riboflaviinin (B2) kuusinkertaiseksi ja niasiinin (B3) kaksinkertaiseksi. Foolihapon on todettu alentavan sydän- ja verisuonitauti- sekä syöpäriskiä. Mallastuksessa jyvien pinnalla on luontainen mikrobifloora, joka tuottaa muun muassa B12-vitamiinia (kobalamiini), jota kasvimateriaali ei muuten sisällä. Olut onkin ehdottomille kasvissyöjille erinomainen B12-vitamiinin lähde. B-vitamiinit ovat vesiliukoisia ja varsin lämpöherkkiä, joten ne liukenevat mäskäyksessä vierteeseen, mutta osittain tuhoutuvat lämpökäsittelyissä (taulukko 3). Käymisen aikana hiiva tuottaa olueen jonkin verran vitamiineja, esimerkiksi riboflaviinia (B2). Litra olutta (noin 3 alkoholiannosta) sisältää 20 – 50 % eri B-vitamiinien päivittäisestä tarpeesta (taulukko 2).

Olut on myös hyvä mineraalien lähde. Useimmat maltaan mineraalit ovat hyvin vesiliukoisia ja siirtyvät olueen. Poikkeuksena on kalsium, joka muodostaa heikkoliukoisia suoloja ja saostuu prosessin aikana (taulukko 3). Oluen kaliumpitoisuus on korkea ja natriumpitoisuus matala. Oluen kalium/natrium -suhde on edullinen verenpaineen kannalta ja alentaa näin halvausriskiä. Matala kalsiumpitoisuus ja korkea magnesiumpitoisuus taas suojelee munuaiskivien muodostumiselta. Piin tiedetään olevan olennainen mineraali luiden lujuuden kannalta. Mallastuksen aikana viljan pii vapautuu ja muuttuu biologisesti käyttökelpoiseen muotoon.

Taulukko 2.
Eri ravintoaineiden ja vitamiinien saanti litrasta olutta

Komponentti Osuus päivittäisestä
saantisuosituksesta / litra
Kuitu 10-20 %
Proteiini 10 %
Niasiini B3 50 %
Biotiini, H-vitamiini 50 %
Pyridoksiini, B6 35 %
Riboflaviini, B2 25 %
Foolihappo, B9 25 %
Pantoteenihappo, B5 20 %

Olut ja eräät yliherkkyysoireet

Keliakia on yleinen viljan proteiinien aiheuttama suolistovaiva. Erityisesti vehnän gluteeni sisältää suolinukkaa tuhoavia hajoamistuotteita, mutta myös muut viljat sisältävät samanlaisia peptidiketjuja. Tällaisille oireille on ominaista, että henkilöiden herkkyydet vaihtelevat. Jotkut keliaakikot voivat nauttia pieniä määriä olutta, kun taas toiset saavat oireita jo yhdestä oluesta. Keliaakikon kannalta turvallisimpia oluita ovat kevyet oluet, joiden raaka-aineina on maltaan ohella käytetty maissia, riisiä, tärkkelystä tai sokeria. Vehnäoluita kannattaa vältää.

Jotkut henkilöt ovat herkkiä rikkidioksidille, joka voi aiheuttaa muun muassa nenän tukkoisuutta. Hiiva tuottaa käymisen aikana luontaisesti pieniä määriä rikkidioksidia. Se tuotto vaihtelee jonkin verran hiivakannasta ja käymisolosuhteista johtuen. Lisäksi olueen saa lisätä metabisulfiittia hapettumisen estoaineeksi. Luontaisen ja lisätyn rikkidioksidin määrä ei kuitenkaan saa ylittää 20 mg/litra. Viineissä rikkidioksidin määrä vaihtelee välillä 40 – 500 mg/litra.

Alkoholi hajoaa elimistössä nopeasti asetaldehydiksi ja edelleen etikkahapoksi. Joillakin henkilöillä jälkimmäisen vaiheen aikaansaavan entsyymin toiminta on hidasta, mistä seuraa asetaldehydin kertyminen vereen. Ylimääräinen asetaldehydi aiheuttaa poskien punostusta ja nenän limakalvojen ärsytystä. Nämä oireet eivät ole tyypillisiä vain oluelle, vaan kaikki alkoholipitoiset juomat hajoavat samalla tavalla.

Taulukko 3.
Esimerkkejä maltaan B-vitamiinien ja mineraalien siirtymisestä olueen.

Vitamiini Saanto oluessa
Pantoteenihappo, B5 100 %
Pyridoksiini, B6 80 %
Niasiini, B3 60 %
Foolihappo, B9 15 %
Tiamiini, B1 5 %
Magnesium 95 %
Fosfori 95 %
Kalium 80 %
Kalsium 15 %

 

Yhteenveto

Olut on alkoholia sisältävä viljatuote, josta kohtuullisesti nautittuna saa alkoholin positiivisten vaikutusten lisäksi huomattavan osan päivittäisestä ravinto- ja hivenainetarpeista. Olut on erittäin hyvä B-vitamiinien ja mineraalien lähde. Useat viljan hivenkomponentit muuttuvat idätyksen aikana ravitsemuksen kannalta käyttökelpoiseen muotoon tai niiden määrät huomattavasti lisääntyvät. Muista alkoholijuomista poiketen olut sisältää humalaperäisiä aineita. Alueilla, joissa juomaveden laatu on kyseenalaista, olut on turvallinen janojuoma.

Oluella on todettu alentavan erilaisten sairauksien esiintymisriskiä. Oluen sisältämät alkoholi, foolihappo, pyridoksiini ja peptidit vähentävät sydänverisuonitautien puhkeamista. Alkoholi ja viljan kuitu ovat edullisia hyvän HDL-kolesterolin kannalta. Alkoholi alentaa myös aikuisiän diabetesriskiä. Biologisesti käyttökelpoiseen muotoon muuttunut viljan pii ja humalan myötä tulevat fytoestrogeenit hidastavat osteoporoosin esiintymistä. Antioksidatiivisten fenolien, foolihapon ja humalan fytoestrogeenien on todettu pienentävän riskiä erilaisten syöpien kehittymiselle. Oluen positiiviset vaikutukset tulevat parhaiten esille, kun olutta nautitaan kohtuullisesti normaalina osana päivittäistä ravintoa ja vältetään humalahakuista juomista.